Tehdään herkullinen suomalainen pelikonsoli

Sekoitetaan kourallinen suomalaista peliosaamista, lisätään lusikallinen laite- ja mobiiliosaamista ja maustetaan ripauksella hullua insinöörimäistä innovointia. Siinä on resepti suomalaisen pelikonsolin maailman valloitukseen. Vuoden 2022 pelaajabarometrin mukaan 80,3 prosenttia suomalaisista pelaa digitaalisia pelejä.

Onhan Suomessa kokeiltu konsoleiden valmistusta aiemminkin. Vuoden 1977 Salora PlayMaster-televisiolla pystyi pelaamaan Pongia. Nokian vuonna 2004 julkaisema N-Gage-puhelin oli kertaluokkaa massiivisempi panostus.

N-Gage yritti rohkeasti haastaa Nintendon käsikonsolit, mutta toteutus sisälsi liikaa myönnytyksiä. Valitettavasti N-Gage ei ollut kovin hyvä pelikone eikä puhelin. Pystymallinen näyttö hankaloitti pelien tekemistä ja yhteensopivuutta. Puheluiden aikana puhelinta joutui pitämään hassusti sivuttain kaiuttimen ollessa laitteen kyljessä. Pelimuistikorttien vaihtaminen vaati takakuoren ja akun poistamista.

Ostin pelipuhelimen parannellun version N-Gage QD:n. Siinä kaiutin oli sijoitettu normaalisti ja muistikorttien vaihtaminen oli sujuvampaa. Pelasin emulaattorilla joitakin vanhoja Nintendo-pelejä. Puhelimessa oli kohtuullinen ristiohjain, mutta toimintopainikkeiden tuntuma oli heikko. Laitteella pelaaminen ei yksinkertaisesti tuntunut hyvältä. Ostin laitteelle lopulta vain yhden virallisen pelin.

Vuosi 2004 aika ei siis ollut vielä otollinen suomalaiselle konsolille. Pelikonsoleiden alkutaival on aina haastava. Niitä joudutaan myymään usein tappiolla. Raha tehdään pelimyynnillä ja kuukausimaksullisilla tilaajapalveluilla. Konsoleiden kehitys- ja valmistuskustannukset ovat korkeat. Sen vuoksi nykyiset konsolit perustuvat samanlaisiin PC- tai mobiilikomponentteihin.

Uusi pelikonsoli voi erottua tehokkuudella, loistavilla peleillä tai ennen näkemättömällä innovaatiolla. Nintendo on onnistunut useasti yllättämään uusilla tavoilla pelata. Näitä ovat olleet kynällä toimiva kosketusnäyttö, liikeohjaus, 3D-näyttö ja mukana kulkeva kotikonsoli. Ominaisuudet ovat houkutelleet uusia pelaajia videopelien pariin.

Suomalainen pelikonsoli voisi olla puettava. Käyttäjä hyppäisi pelimaailmaan pukemalla laitteen ylleen. Pelaaminen olisi sekoitus virtuaalitodellisuutta ja oikeaa elämää. Pokemon Go sekoitti valloittavasti lisättyä todellisuutta ja oikeaa maailmaa. Se sai lapset liikkumaan kylillä ja kaupungeissa virtuaalisia Pokemoneja metsästäen. Vastaavaa suosiota ei ole nähty sen jälkeen.

Suomalaisten pelitalojen yhteistyöllä konsolille olisi tarjolla pelejä moneen makuun. Pelikonsoli tarvitsee julkaisusta lähtien erottuvia ja ikimuistoisia pelejä. Suomalaiset pelitalot osaavat tehdä sellaisia. Remedyn tekee teknisesti edistyksellisiä ja juoneltaan elokuvamaisia pelejä. Housemarquen ammuntapelit ovat pelattavuudeltaan viimeiseen asti hiottuja ja graafisesti näyttäviä. Rovio ja Supercell tekevät hauskoja ja helposti lähestyttäviä pelejä kaiken ikäisille.

Virtuaalisen puettavan superkonsolin toteutuksesta vastaisivat suomalaisen elektroniikan huippuyritykset: hyvinvointisormusvalmistaja Oura, puhelinvalmistaja HMD Global, kaiutinvalmistaja Genelec ja virtuaalitodellisuuslaseja valmistava Varjo.

Mielestäni muukin elektroniikka on nykyään liian samanlaista. Televisioita, kuulokkeita ja kännyköitä on vaikea erottaa toisistaan. Aiemmin Nokia valmisti puhelimia moneen eri makuun. Valitsimme sopiiko tyyliimme simpukkapuhelin, banaanipuhelin, Zippo-puhelin, valokuvauspuhelin, kommunikaattori vai pelipuhelin.

Pelikonsolit kaipaavat samanlaista innovatiivisuutta ja persoonallisuutta. Tämän hetken pelikonsolit ovat kooltaan melkoisia hirviöitä. Ehkä puettava pelikonsoli on vielä liikaa, mutta haluan konsolin, jossa on persoonaa. Minulle kelpaisi vähempikin teho, kunhan pelit ovat hauskoja. Nintendon retro-konsoleiden miniatyyriset uudelleenjulkaisut ja Playdate-konsoli ovat osoittaneet, että söpöille konsoleille on kysyntää. Kämmeneen mahtuva kotikonsoli olisi mukavaa vaihtelua.

Lähteet:

https://yle.fi/a/3-11638827

https://www.vapriikki.fi/nayttelyt/suomen-pelimuseo-nayttelyt

https://trepo.tuni.fi/handle/10024/144376

https://play.date